Viime lauantaina oli uskontojen rauhankävely Koivukylästä Korsoon sekä uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikon valtakunnalliset avajaiset Korson Lumosalissa. Tiistaina Vantaan aikuisopistolla järjestettiin paneelikeskustelu, jossa kaksi muslimia ja kolme kristittyä keskusteli.
Yhteisymmärrysviikon suojelija on keskustakirjasto Oodin johtaja ja avajaisissa puhui myös Vantaan kaupunginjohtaja. Paneelin johti Erätaukosäätiön toimitusjohtaja ja aikuisopisto innostui heti, kun ehdotin heille yhteistyötä. Annoin rauhankävelyyn liittyen kaksi radiohaastattelua, kaksi lehtihaastattelua ja yhden haastatteluvinkin. Tämä on poikkeuksellinen määrä huomiota lähiöseurakunnan toiminnalle. Kuitenkin omaa väkeä on ollut vaikea saada näkemään uskontojenvälisen yhteydenpidon merkitys. Siksi julkaisen tässä yhteisymmärrysviikon avajaisissa pitämäni puheen:
Rauhankävelyn esikuva ovat uskontojen rauhankävelyt, joita ensin järjestettiin Helsingissä ja Turussa. Yhdessä kävelemällä halutaan näyttää, että eri tavoin uskovina, ei-uskovina ja monella lailla erilaisina meillä on yhteisiä arvoja kuten rauha ja sopu, turvallisuus ja uskonnonvapaus.
Ihmisillä on taipumus vierastaa toisiaan ja mielessään jakaa ihmisiä omiin ja muihin, meihin ja heihin. Taipumus on yhteinen monille riippumatta siitä, onko uskonnollinen vai uskonnoton. Vastuullinen ihminen tiedostaa tämän, tarkkailee omia asenteitaan, puhuu toisia kunnioittavasti ja toimii yhteiseksi hyväksi. Yhteinen hyvä on olemassa ja niin on yhteisiä huoliakin. Yhteisiin huoliin on etsittävä yhdessä ratkaisuja. Eri porukoiden on turha yrittää tahoillaan erikseen.
Vantaalla, vantaalaisten yhteisöjen sisällä, tehdään paljon rauhan- ja sovinnontyötä, joka ei välttämättä ole kovin näkyvää. Siihen kekoon kantavat kortensa päiväkotien ja koulujen henkilöstö ja kaupungin muiden alojen työntekijät, monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajajärjestöt, perheitä ja nuoria auttavat tahot ja uskonnolliset yhdyskunnat. Eikä kaikkia mainittu tuossa listassa.
Vantaalla on esim. kokeiltu varhaiskasvatuksen ja uskonto- ja katsomusyhteisöjen vuoropuhelua. Keskustelut ovat laajentuneet lasten huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välisiksi. Yhteisymmärryksellä on tämän myötä edellytykset vahvistua.
Toisilla paikkakunnilla on yhdessä reagoitu ilkivaltaan, joka on kohdistunut uskonnollisten yhteisöjen kokoontumistiloihin, pyhäkköihin. Ilkivalta ei ole jäänyt vain niiden murheeksi, joihin se on kohdistunut. Moni muukin on sen tuominnut. Moni on lähtenyt mukaan, kun on yhdessä toimittu: pesty seiniä tai kukitettu aitaa. Ilkivallan herättämä säikähdys, pelko ja viha on käännetty toisten auttamiseksi ja toivoksi.
Kristityt ovat mukana tällaisessa toiminnassa siksi, että ajattelemme Jumalan luoneen kaikki ihmiset samanarvoisiksi. Meille jokainen on Jumalan kuva, etnisestä taustasta ja uskonnosta riippumatta. Kaikki ihmiset on pyrittävä kohtaamaan Jumalan luomina. Sen takia kristinuskoon ei voi vedota minkään vihapuheen tai maalittamisen yhteydessä eikä sillä voi koskaan oikeuttaa tekoja toisia vastaan.
On tärkeää, että tunnemme toisemme. Siksi toivon ja lupaan tehdä työtä sen hyväksi, että yhteydenpito eri toimijoiden välillä säilyy ja vahvistuu. Kirkkona haluamme olla mukana rakentamassa ja ylläpitämässä yhteiskuntarauhaa.
Yhteisymmärrysviikon suojelija on keskustakirjasto Oodin johtaja ja avajaisissa puhui myös Vantaan kaupunginjohtaja. Paneelin johti Erätaukosäätiön toimitusjohtaja ja aikuisopisto innostui heti, kun ehdotin heille yhteistyötä. Annoin rauhankävelyyn liittyen kaksi radiohaastattelua, kaksi lehtihaastattelua ja yhden haastatteluvinkin. Tämä on poikkeuksellinen määrä huomiota lähiöseurakunnan toiminnalle. Kuitenkin omaa väkeä on ollut vaikea saada näkemään uskontojenvälisen yhteydenpidon merkitys. Siksi julkaisen tässä yhteisymmärrysviikon avajaisissa pitämäni puheen:
Rauhankävelyn esikuva ovat uskontojen rauhankävelyt, joita ensin järjestettiin Helsingissä ja Turussa. Yhdessä kävelemällä halutaan näyttää, että eri tavoin uskovina, ei-uskovina ja monella lailla erilaisina meillä on yhteisiä arvoja kuten rauha ja sopu, turvallisuus ja uskonnonvapaus.
Ihmisillä on taipumus vierastaa toisiaan ja mielessään jakaa ihmisiä omiin ja muihin, meihin ja heihin. Taipumus on yhteinen monille riippumatta siitä, onko uskonnollinen vai uskonnoton. Vastuullinen ihminen tiedostaa tämän, tarkkailee omia asenteitaan, puhuu toisia kunnioittavasti ja toimii yhteiseksi hyväksi. Yhteinen hyvä on olemassa ja niin on yhteisiä huoliakin. Yhteisiin huoliin on etsittävä yhdessä ratkaisuja. Eri porukoiden on turha yrittää tahoillaan erikseen.
Vantaalla, vantaalaisten yhteisöjen sisällä, tehdään paljon rauhan- ja sovinnontyötä, joka ei välttämättä ole kovin näkyvää. Siihen kekoon kantavat kortensa päiväkotien ja koulujen henkilöstö ja kaupungin muiden alojen työntekijät, monikulttuurisuus- ja maahanmuuttajajärjestöt, perheitä ja nuoria auttavat tahot ja uskonnolliset yhdyskunnat. Eikä kaikkia mainittu tuossa listassa.
Vantaalla on esim. kokeiltu varhaiskasvatuksen ja uskonto- ja katsomusyhteisöjen vuoropuhelua. Keskustelut ovat laajentuneet lasten huoltajien ja varhaiskasvatuksen henkilökunnan välisiksi. Yhteisymmärryksellä on tämän myötä edellytykset vahvistua.
Toisilla paikkakunnilla on yhdessä reagoitu ilkivaltaan, joka on kohdistunut uskonnollisten yhteisöjen kokoontumistiloihin, pyhäkköihin. Ilkivalta ei ole jäänyt vain niiden murheeksi, joihin se on kohdistunut. Moni muukin on sen tuominnut. Moni on lähtenyt mukaan, kun on yhdessä toimittu: pesty seiniä tai kukitettu aitaa. Ilkivallan herättämä säikähdys, pelko ja viha on käännetty toisten auttamiseksi ja toivoksi.
Kristityt ovat mukana tällaisessa toiminnassa siksi, että ajattelemme Jumalan luoneen kaikki ihmiset samanarvoisiksi. Meille jokainen on Jumalan kuva, etnisestä taustasta ja uskonnosta riippumatta. Kaikki ihmiset on pyrittävä kohtaamaan Jumalan luomina. Sen takia kristinuskoon ei voi vedota minkään vihapuheen tai maalittamisen yhteydessä eikä sillä voi koskaan oikeuttaa tekoja toisia vastaan.
On tärkeää, että tunnemme toisemme. Siksi toivon ja lupaan tehdä työtä sen hyväksi, että yhteydenpito eri toimijoiden välillä säilyy ja vahvistuu. Kirkkona haluamme olla mukana rakentamassa ja ylläpitämässä yhteiskuntarauhaa.
Kommentit
Lähetä kommentti