maanantai 29. kesäkuuta 2015

Kirkkoteatterista


Dramatisoidut pääsiäisvaellukset olivat suosittuja Suomen seurakunnissa 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Joillakin paikkakunnilla niitä on jatkettu. Ne tekevät edelleen joka vuosi pääsiäisen puhuttelevaa sanomaa eläväksi sekä rooleja esittäville seurakuntalaisille että yleisölle.

Rekolassa monet muistelevat ylpeinä Ylös Jerusalemiin –vaellusta, joka oli iso ponnistus ja tärkeä perinne useiden vuosien ajan. Toistuvasti minulle on esitetty toive, että tuo hieno perinne elvytettäisiin.
Kirkkoteatteri on taidemuoto, joka todella voi koskettaa. En muista nähneeni yhtään kirkkoteatteriesitystä, joka olisi jättänyt täysin kylmäksi. Vaikka olen itse ollut vain yleisössä, voin kuvitella, että kirkkoteatterissa esiintyminen tai siihen muulla tavoin osallistuminen on jotain, joka jättää sieluun pysyvän jäljen.
Hyvinkään seurakunnassa, jossa olin pappina 10 vuotta, on oma kirkkoteatterin ohjaaja. Hän tekee vuosittain näytelmän paitsi pääsiäiseksi, myös jouluksi ja kesäksi. Toiminnassa on mukana kymmeniä ihmisiä näyttelijöinä, tanssijoina ja muusikoina. On lavastaja, puvustaja sekä valo-, ääni- ja näyttämömiehet. Ympäri vuoden tehdään draamoja jumalanpalveluksiin, monologeja, nuorten draamapajoja ja muita pienempiä juttuja.
Eilen olin Hyvinkään Palopurolla katsomassa kesäteatterinäytelmän Piispa Tuomas. Näytös oli loppuunmyyty ja esityksessä oli kaikki kohdallaan. Olisin unohtanut katselevani harrastajateatterin esitystä, ellen olisi sattunut tietämään niin monen näyttelijän oikeaa ammattia. Iloitsin siitä, että uusia lapsia ja nuoria näytti taas tulleen joukkoon. On niin harvinaista, että alle kouluikäiset, koululaiset, opiskelijat, työikäiset ja eläkeläiset tekevät jotain yhdessä. Porukan hyvä yhteishenki oli yleisönkin aistittavissa.
Olisi hienoa, jos Rekolankin seurakunnassa jälleen toteutettaisiin jotakin teatterin keinoin. En vain tiedä, mitä se olisi, enkä sitä, kenen vastuulla se olisi. En tunne ketään, joka olisi innostunut tuottamaan teatteriproduktiota meillä, enkä ketään, joka osaisi esimerkiksi ohjata. Tietenkin vierailevia esityksiä olisi mahdollista saada, ja eiköhän johonkin tilaisuuteen saadakin. Mutta olisihan se hienoa myös tehdä jotain itse, varsinkin kun aikoinaan Ylös Jerusalemiin –esityksiä toteuttaneet ihmiset haluaisivat vielä osallistua johonkin vastaavaan.
Minusta tuntuu, että tuo ”jokin vastaava” on jotain, mistä emme vielä tiedä. Mikä on tähän aikaan ja tämän ajan Vantaalle sopiva kirkkoteatterin muoto? Toivon, että ennen pitkää keksimme, mitä se on, ketkä ovat innostuneita tekemään ja ketkä osaavat mitäkin.
Kirkkoteatteri on muuten minulla myös vähän suvussa, sillä isäni on kirjoittanut käsikirjoituksia useampaan kirkkonäytelmään ja jopa yhden kirkossa esitetyn oopperan libreton.



P.S. Piispa Tuomaan näytöksiin 30.6., 2.7., 3.7. ja 5.7. saattaa vielä saada lippuja. Varaukset Hyvinkään seurakunnan numerosta 040 805 0200. Matkaa Rekolan kirkolta Palopuron kesäteatteriin on 40 km ja karttapalvelun mukaan ajomatka kestää lyhimmillään 34 minuuttia.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti