Siirry pääsisältöön

Uskontodialogin kävijä


Vantaan Koivukylässä kokoontuu kristittyjen ja islaminuskoisten naisten avoin dialogipiiri. Pääsin kerran viime syksynä sinne mukaan. Mielestäni kaikki tällainen on tärkeää: ryhmät ja tilaisuudet, joissa eri tavoin uskovat, eri uskontoja tunnustavat ihmiset tutustuvat toisiinsa. Jos ei tunne yhtään muslimia, tietää hyvin vähän muslimien ajattelusta, tavoista ja arvoista. Ja jos tuntee vain yhden muslimin, tietää edelleen hyvin vähän. Silloin ei kannattaisi paljon heistä ääneen puhua. Parempi kysyä heiltä itseltään ja antaa heidän puhua omasta puolestaan. Sama koskee tietenkin kristittyjä, ja kaikkien muiden uskontojen edustajia.
Takavuosina olin paljonkin mukana erilaisissa uskontodialogeissa. Vierailin eri uskontojen temppeleissä, moskeijoissa ja kokoontumistiloissa sekä Euroopassa että Nepalissa ja Intiassa. Keskustelin mormonien, Jehovan todistajien, buddhalaisten, Krishna-liikkeeseen kuuluvien ja monien muiden kanssa aina, kun tilaisuus tuli. Osallistuin kirkkomme Islam-työryhmän tapaamisiin muslimiyhteisöjen johdon kanssa 1990-luvun lopulla. Edelleen olen tällaisista kohtaamisista kiinnostunut, mutta onkohan elämänpiiri kaventunut ja ikä lisännyt passiivisuutta, kun kohtaamisia on nykyään harvemmin.

Viime vuosina olen edustanut kirkkoamme USKOT-foorumin vuosikokouksessa, ja sain siihen tänäkin vuonna kutsun. Suomessa siis on järjestö, jonka kautta juutalaiset, eri kirkkokuntien kristityt ja eri yhdyskuntien muslimit pitävät virallisella tasolla yhteyttä.
Tällainen yhteydenpito ei estä sitä, että joku yksittäinen ihminen tai ryhmittymä tekee jotain hirveää uskontonsa nimissä. Joku voi hyökätä ja tappaa. Joku voi suostutella itsemurhapommiin tai joukkoitsemurhaan. Siitä huolimatta pidän tärkeänä, että uskontokunnat yhdessä ja virallisella tasolla asettuvat tällaista toimintaa vastaan.

Pidän myös tärkeänä, että oman kirkkomme piispat ovat pohtineet Ranskan äskettäistä terrori-iskua. Luterilaisilla teologeilla on todella sanottavaa pahuudesta, uskontojen kohtaamisesta ja sananvapaudesta. Kiitos piispat!

Piispa Jari Jolkkonen: Miten paha voitetaan?
Piispa Kaarlo Kalliala: Olemme mitä olemme.

P.S. Lähetystyöstä ja sen suhteesta dialogiin joskus toiste!

Kommentit

  1. Kimmonkamera18. tammikuuta 2015 klo 22.07

    USKOT-foorumista en ole ennen kuullutkaan. Kuulostaa kiinnostavalta. Upeaa, että sinä olet siinä mukana.

    Tällaista vuoropuhelua eri uskontojen kanssa me tarvitsemme yhä enemmän.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lutherin sinetti

Reformaation merkkivuoden suurtapahtuma, evankeliset kirkkopäivät, järjestettiin helatorstaiviikonloppuna Berliinissä. Osallistuin Vantaan yhteisen kirkkoneuvoston matkalle. Teimme myös päiväretken Wittenbergiin, jossa Martti Lutherin kerrotaan naulanneen 95 teesiään linnankirkon oveen. Teesit voi lukea nykyisestä ovesta, mutta kuten kuvasta näkyy, en päässyt lukuetäisyydelle. Teesit olivat luettavissa myös toisaalla kirkon yhteydessä. En kirjoita niistä tällä kertaa enempää. Sen sijaan kerron Lutherin sinetistä. Luther selosti eräässä kirjeessään vuonna 1530, että ristin täytyy tulla ensimmäisenä, mustan ristin punaisen sydämen sisällä. Sydämellä on luonnollinen punainen värinsä muistutuksena siitä, että uskomme ristiinnaulittuun Kristukseen tekee meidän siunatuiksi ja onnellisiksi. Sydän on valkoisen ruusun keskellä, koska usko antaa iloa, lohdutusta ja rauhaa.  Ruusun tulee olla valkoinen eikä punainen, koska valkoinen on kaikkien henkien, sielujen ja enkelien väri....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Jeesusasiaa bussipysäkillä

Vantaan seurakunnilla oli pääsiäisen aikaan kaupunkikuvassa näkyvä kampanja. Olin jonkin verran kampanjaa tekemässä. Mietimme kovasti, miten viedä vantaalaisten näkyviin kirkon asioita, kuten uskoa, toivoa ja rakkautta. Eräänä tavallisena arkipäivänä olin esimerkiksi Myyrmäessä kysymässä vastaantulijoilta mielipiteitä laatimistamme lauseluonnoksista. Niistä valittiin ja kehitettiin ne lauseet, joita kampanjassa lopulta käytettiin. Oli havahduttavaa kuulla, miten eri tavoin ihmiset reagoivat. Esimerkiksi ”Sinun puolestasi” olisi jonkun mielestä voinut olla minkä tahansa puolueen tunnus, kun se minulle teologina viittaa ehtoollisen jakosanoihin ”Kristuksen ruumis ja veri, sinun puolestasi annettu ja vuodatettu”, tai yleisemmin Kristuksen uhraamiseen ristillä syntisten puolesta. Valmiista kampanjalauseista ”Uskalla elää. Ja kuolla.” oli työryhmässä eniten levottomuutta herättävä. Sen riski tiedostettiin. Kampanjassa ei tietenkään oteta myönteistä kantaa eutanasiaan eikä itsemurhaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Diakoniatyö auttaa näkyvästi ja näkymättömästi

Kirkon perustehtävä on kahtalainen. Hengellinen tehtävä ja auttamistehtävä ovat kolikon kaksi puolta. Niitä ei voi irrottaa toisistaan. Kirkko ei voi keskittyä vain jumalanpalveluksiin, rukoilemiseen ja hautajaisiin, mutta ei myöskään vain auttamaan heikompiosaisia ja tukemaan yhteisöllisyyttä. Kirkko on erityinen toimija juuri siksi, että sen elämässä nämä molemmat yhdistyvät. Eri puolilla Suomea evankelis-luterilaiset seurakunnat on koronakriisin aikana kutsuttu kaupunkien ja kuntien kumppaneiksi monenlaisiin auttamistehtäviin. Niiden välinen yhteistyö on ollut ennestään vahvaa ja sen pohjalta on nyt luotu uusia toimintoja. Esimerkiksi on jaettu vastuuta kaikkien ikäihmisten tavoittelemisesta puhelimitse. Vantaalla seurakunnista soitettiin ensin 80-84 -vuotiaille, kaupungilta sitä vanhemmille. Nyt soitetaan seurakunnista niillekin jäsenille, jotka ovat täyttäneet 85 vuotta. Heistä moni on toivonut tätä. Ruoka-avussa tehdään kaupunkien, seurakuntien ja järjestöjen yhteistyötä niin...
2 kommenttia
Lue lisää